Hiilikuitu (grafiitti, graphite) on elastisilta ominaisuuksiltaan soveltuva ja eniten käytetty kalastusvapamateriaali. Hiilikuituputki on tavallisin nykyisen perhovavan runko.

Ohutseinäisen hiilikuituputken valmistaminen on kuitenkin melko vaikeaa, esimerkki löytyy Youtubesta esim täältä:
Hiilikuituaihion valmistus-Youtube video

Yksinkertaistaen hiilikuitukangas leikataan mittoihin, kierretään ohuen metallitangon ympärille, impregnoidaan sopivalla epoksilla ja uunissa kuumentaen jäykistetään lopulliseen muotoon ja pintakäsitellään tyylikkääksi.

Yleensä hiilikuituvavan TEE-SE-ITSE kokoaminen lähteekin liikkeelle valmiin vapa-aihion (blank) hankkimisesta. Näitä aihioita tehdään erilaisista hiilikuitulaaduista, eri laatuisina ja vahvuisina ja eri hintaisina soveltuen erilaisiin kalastustapoihin.
Vavan kokoaminen on mainio harrastus, siitä voi tehdä komponenttien valinnalla, sidoksilla ja huolellisuudella tosi hienon.

Mutta se aihio, voiko sen tehdä itse? Kyllä sen voi tehdä bambusta (joka on eri juttu), mutta myös hiilikuidusta.

Bamburakentaja lähtee liikkeelle säleistä, joita liimaamalla yhdistellään vapa-aihio. Hiilikuituakin saa valmiina "säleinä", ohuina putkina ja tankoina mm. lennokkien ja leijojen rakentamiseen.

Lähtömateriaali on siis 100 cm pitkät muutaman milllimetrin paksuiset hiilikuitutangot. Niitä saa askartelu- ja nettikaupoista, ebaysta jne, omat tilasin tällaisina:
Verkkokauppa Arrowind hiilikuitua

Hiilikuituputkia tai oikeastaan tankoja, 1000 x 2.0 mm

Ohuista hiilikuitusäleistä pitäisi siis liimailla vapa-aihio. Taivuttelin niitä ja vertailin mielessäni bambuun ja lyhyen suunnittelun jälkeen päädyin 250 cm kokonaispituuteen kaksiosaiseen vapaan, joka olisi 4-5- siimapainoluokkaan tähtääävä.


RAKENNE

Rakenne koostuu tyviosasssa kuudesta säleestä liimattuna ontoksi, ohentuen osien liitoksen kohdalla nelisäleiseksi ja kärkiosa vastaavasti alkaen nelisäleisenä päätyen kärjessä yhteen 2 mm säleeseen, graafinen esitys siis tähän tapaan:

Hiilikuitutankojen asettelu kaavakuvana tyvi ja kärkiosaan, vavan pituus 125 + 125 = 250 cm. Tankojen jatkokohdat eivät tule tällä tavalla samoihin kohtiin.



Kaavakuva vavan poikkileikkausrakenteesta. Tyvessä kuusi sälettä onttorakenteena. Säleiden välissä muutama 1-2 cm pätkä tankoa.
Liitos / holkki alue koostuu neljästä tangosta ja kärki yksi 2mm tanko


ESIKÄSITTELY

Hiilikuitusäleet ovat ”öljyisiä” ja niiden liimaaminen onnistuu paremmin, kun hioo ne ensin hiekkapaperilla mattapintaiseksi.
Liimaamiseen käytetään epoksia. Kokeilin ensin hyllystä löytynyttä mustaa hyvin kovaa ”teräsepoksia”, mutta tavallinen hieman joustavampi Casco Pro (entinen Araldit) toimii mielestäni parhaiten.

LIIMAAMINEN

Aihion kasaaminen onkin sitten se hankalin vaihe. Yritin ensin kasata säleet yhteen pikaliimalla (syanoliima), mutta se ei onnistunut hyvin.
Säleet pitää saada suoraan ja symmetrisesti, mikä vaatii säätämistä liimauksen edetessä.
Paremmin onnistuin kuumaliimalla. Pieni määrä kuumaliimaa lyhyelle matkalle 5-10 mm, liiman ja säleiden lämmittäminen kuumailmapuhaltimella ja sitten säleiden painaminen yhteen samalla asettaen ne oikeaan asentoon.
Sopivat hanskat käteen, ettei tule palovammoja.
Liimaus tapahtuu siis etenemällä tyvestä alkaen ja jatkamalla säleitä niin, että 125 cm tyvin tulee valmiiksi.



Tässä liimataan kärkiosan alapäätä, neljä tankoa. Kuumaliima on lämmitetty kuumailmpuhaltimmella.

Kuumaliimaa on nyt siis vapa-aihion säleiden välissä pisaroina, pintaan jäänyt ylimääräinen on hyvä poistaa tässä vaiheessa ennen epoksiliimausta.
Aihion suoruus, kierteetömyys ja symmetrisyys on nyt hyvä tarkistaa tässä vaiheessa, kuumaliimausta voi varovaisesti lämmittää kuumailmapuhaltimella ja sitten oikaista ja kiertää, tukea pöytäpintaan jne.

Sitten tämä himmeli käsitellään epoksilla. Epoksia käsitellessä tarvitaan muovihanskat allergisoitumisen takia.
Olen levittänyt liiman sukkahousun palalla, siitä ei lähde nukkaa. Jos liima tuntuu jäykältä, sitä voi hieman lämmittää. Epoksi levitetään ja sitten varovasti painetaan säleiden väliin.


Epoksiliimauksen jälkeen olen muotoillut vapaa hiomalla säleiden päät viistoiksi ja varmistanut säleiden liimauksen lyhyellä lankasidoksella samaan tapaan kuin siimarenkaisen sidokset.




Tässä viilataan hiilikuitutangon päätä viistoksi.




Kuvassa sidontalanka on paksua, olen käyttänyt tietenkin hyvin ohutta lankaa, esim. mustaa perhonsidontalankaa.
Lankasidokseen olen laittanut muutaman tipan pikaliimaa (syanoliimaa), jonka jälkeen aihiota voi jo taivutella ja testailla.
Hiilikuitua voi hioa helposti, siis jos aihion ominaisuuksia haluaa muuttaa, hiilikuitupöly sotkee paikkoja tehokkaasti!


PINTALAKKAUS

Sitten lakkaus. Olen käyttänyt epoksilakkaa, jossa on riittävä UV valon suoja. Sukkahousupalalla tapahtuva levittäminen on näppärää. Lakkauksen voi uusia hiomisen jälkeen haluamansa monta kertaa.

Nyt meillä on siis aihio ilman liitosholkkia. Hiilikuituputkesta holkin voisi tehdä näppärästi. Olen tehnyt tässä holkin kahdesta kromatusta teleskooppiantennin putkesta, joka tuntuu kestävän ainakin jonkin verran.

Mikään ei estä tekemästä vaikka viistoliitosta, jos haluaa!
Hiilikuituaihion paksuntaminen onnistuu kovalla ”teräsepoksilla”, jota voi sitten kovettumisen jälkeen hioa niin, että se sopii holkkiputkeen. Holkin voi kiinnittää hyvälaatuisella kuumaliimalla tai epoksilla. Kuumaliimaus on helpompi tarvittaessa purkaa!






Jatko onkin vavanrakentajille tuttua, korkkikahva, kelankiinnike ja siimarenkaat. Siimarenkaat on itse väännetty ruostumattomasta langasta
Vapa-aihion liimaamisessa säleiden symmetrinen asettelu tulee nyt sitten esiin. Jos säleet ovat epäsymmetrisesti, tulee vapaan asymmetriaa ja vahva jäykkä ”selkä”, vapa taipuu epäsymmetrisesti eri suuntiin.
Yllättäen ainakin lievästi epäsymmetrinen vapa toimii heittotilanteessa, kun siimarenkaat asettaa helpommin taipuvalle sivustolle.






MILLAINEN VAPA SITTEN SYNTYI?

Ruma se tietenkin on, kun pinta on tankojen takia ”muhkurainen”. Hiomalla ja lakkauksen uusimalla siitä tulisi siistimpi.
Toiminta on selvästi nopeampi ja vapa tietenkin kevyempi kuin bambuvapa, toisaalta se on hitaampi kuin nykyiset huippunopeat ontot hiilikuituvavat.
Ainakin se on halpa, 11 euroa! Puristekorkkia, teräslankaa, epoksia ja teleskooppiputkea löytyi hyllystä.

KEHITYSNÄKYMÄT

En ole tällaiseen rakenteeseen ennen törmännyt, mutta varmaan joku on näitäkin tehnyt.
Mikään ei estä hankkimasta eri paksuisia esim 1-3 mm hiilikuitusäleitä, jolloin vavan toimintaa voisi kehitellä haluamaansa suuntaan.
Hiilikuitua sopivasti hiomalla aihiota voisi jopa säätää liimauksen jälkeen.
On olemassa myös onttoja hiilikuituputkia, jolloin rakennetta saisi vielä kevyemmäksi.
Esim kärki voisi olla jkv ohuempi kuin tuo 2 mm ja keskaluetta vahvistamalla vavan saisi nopeammaksi.

Mikään ei varmaan estä tekemästä kolmiosaista lohivapaa tai pitkää ”tenkaravapaa”, jään odottamaan erilaisia "tapereita" samaan tapaan kuin bambuvavoissa.

KAHDEN KÄDEN LOHIVAPA

Kahden käden 375 cm lohivapa syntyy kolmesta 125 cm osasta. Tyveen tulee kolme kpl halkaisijaltaan paksumpaa 3 mm hiilikuitutankoa ja ympärille yhteensä 9 ohuempaa 2 mm tankoa. Siitä sitten kavennetaan ensimmäiseen liitokseen kolme paksua ja kolme ohutta ja toiseen liitokseen 6 ohutta 2 mm tankoa kuten kuvassa esitetty.
Holkit tein hiilikuidusta hiilikuituholkki ohjeen mukaisesti.
Vapa heittää melko mukavasti #8-9 siimaa. Keskiosan yläosa voisi olla hieman jäykempi, siihen tulee hieman "saranaa"





Kotisivulle